Keskisuomalainen (Regional Newspaper) 07.10.18
Provinssien prinssi katsoo ulkopuolelta
Vuoden 2020 suurkatselmus käsittelee keski-suomen näkökulmasta johonkin kuulumista ja kuulumattomuutta.
Jyväskylä
Riikka Mahlamäki-Kaistinen
“Provinssien prinssi, siksi kollegat minua kutsuvat”, kuraattori Rickard Borgström nauraa ja hörppää teetä Jyväskylän taidemuseon aulassa.
Lievästä jetlagista kärsivä mies on saapunut hetki sitten Kanadan Montrealista. Viimeiset pari vuotta hän on asunut Gröönlannissa. Suvun juuret ovat Ruotsissa ja Suomessa. Tanssin, teatterin ja nykytaiteen parissa työskentelevä Borgström kuratoi tapahtumia, seminaareja ja näyttelyitä pääasiassa Pohjoismaissa – ja usein perifeerisillä alueilla.
Borgströmin tausta ja liikkuva työ sopivat hyvin tekeillä olevan näyttelyn teemaan. Vuonna 2020 järjestettävän keskisuomalaisen nykytaiteen suurkatselmuksen teemana on nimittäin tarkastella paikkaa ja siihen kuulumista tai kuulumattomuutta.
– Muuttaminen on jo tämän sisällissotien aiheuttaman maahanmuutonkin kautta hyvin ajankohtainen aihe nykypäivänä. On kiinnostavaa miten ihminen luo tämän jatkuvan muutoksen keskellä kuulumisen tunteen, Borgström pohtii.
Kun uniikkeja, omia paikkoja ei ole, niiden merkitys häviää tai ainakin muuttuu.
– Ehkä identiteettiä alkaa tällöin määrittää pikemminkin kuulumattomuus, kuin kuuluminen. Ja ehkä koko kysymys kuulumisesta on pohjimmiltaan epärelevantti, hän sanoo.
Kun vastaava taiteen suurkatselmus järjestettiin taidemuseolla 2015, lähtökohtana oli, että taiteilijat ovat keskisuomalaisia, tai heillä on ainakin keskisuomalaiset juuret. Museon intendentti Leena Lokka sanoo tulevan näyttelynkin teeman olleen aluksi konkreettisemmin aluetta koskeva.
– Kun Rickard valittiin taiteilijaseuran puolesta kuraattoriksi, hän avasi teemaa laajemmalle. Tuntui oikeastaan helpottavalta, että teemaa ei sidottu enää maantieteellisiin rajoihin.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näyttelyyn hakevilla taiteilijoilla ei tarvitse välttämättä olla edes aiempia siteitä Keski-Suomeen.
– Ymmärrys johonkin paikkaan kuulumisesta supistuu jos sitä ajatellaan vain elinympäristön kautta. Kuuluminen voi syntyä sitäkin kautta, että taiteilija tulee tänne toteuttamaan teemaan liittyvää työtään. Paikka ja siihen kuuluminen avautuvat silloin työn kautta. On mielenkiintoista nähdä millaisia tulkintoja tämä synnyttää, Borgström sanoo.
Kuraattorille itselleen Jyväskylä on tuttu vuodesta 2006. Hän kuratoi silloin museolla pohjoismaista taideprojektia.
Matkalla maan keskipisteeseen 2020 -näyttely toteutetaan yhdessä taiteilijaseuran, Jyväskylän taidemuseon, Keuruun ja Saarijärven museoiden kanssa. Taiteilijahaku umpeutuu kuun lopussa. Borgström sanoo, että mukaan kaivataan niin ammattilaisia, harrastajia kuin itseoppineitakin taiteilijoita.
– Olemme hyvin avoimia. Toivon mukaan töitä sekä perinteisiltä taiteen aloilta että kokeellisempiakin töitä. Mukaan otetaan sekä vanhoja että uusia töitä.
Mukaan voi hakea pelkällä ideallakin. Näyttely rakentuu taiteilijoiden ja kuraattorin keskinäisen dialogin kautta.
– Tiesimme Borgströmin hyvin keskustelevaksi kuraattoriksi, joten hän sopi siksikin hyvin tehtävään, Lokka sanoo.
Intendentti Jukka Partanen pitää hyvänä, että kuraattori ei ole paikkakuntalainen.
– On kiinnostavaa nähdä miltä alue näyttäytyy kun sitä katsoo kokonaan ulkopuolinen kuraattori.
Suomenruotsalaisen Borgström kotikieli on ruotsi, vaikka hän jonkun verran suomea ymmärtääkin. Taiteilijoiden ja kuraattorin yhteistyö toteutetaan englanniksi ja taiteilijaseura on luvannut auttaa, jos kielimuureja syntyy.
– Ja lopulta se tärkein kielihän tässä on kuitenkin taiteen kieli. Se e ei tarvitse tulkkausta, Partanen sanoo.
kuvateksti: “Suomi on hyvin keskittynyt maa ja Helsinki-painottunut, mutta jos menet Ateneumiin näet tauluissa paljon keskisuomalaista maisemaa”. Rickard Borgström sanoo. Siihen hän ei osaa vielä vastata minkälaisena keskisuomalainen nykytaide ilmenee, mutta lupaa vastauksen vuonna 2020 näyttelyn avajaisissa.
Find the Article and Pics HERE
Written by Riikka Mahlamäki–Kaistinen