Interview: The Central Finland Exhibition 2020

Keskisuomalainen (Regional Newspaper) 07.10.18

Provinssien prinssi katsoo ulkopuolelta

Vuoden 2020 suurkatselmus käsittelee keski-suomen näkökulmasta johonkin kuulumista ja kuulumattomuutta.

Jyväskylä

Riikka Mahlamäki-Kaistinen

“Provinssien prinssi, siksi kollegat minua kutsuvat”, kuraattori Rickard Borgström nauraa ja hörppää teetä Jyväskylän taidemuseon aulassa.

Lievästä jetlagista kärsivä mies on saapunut hetki sitten Kanadan Montrealista. Viimeiset pari vuotta hän on asunut Gröönlannissa. Suvun juuret ovat Ruotsissa ja Suomessa. Tanssin, teatterin ja nykytaiteen parissa työskentelevä Borgström kuratoi tapahtumia, seminaareja ja näyttelyitä pääasiassa Pohjoismaissa – ja usein perifeerisillä alueilla.

Borgströmin tausta ja liikkuva työ sopivat hyvin tekeillä olevan näyttelyn teemaan. Vuonna 2020 järjestettävän keskisuomalaisen nykytaiteen suurkatselmuksen teemana on nimittäin tarkastella paikkaa ja siihen kuulumista tai kuulumattomuutta.

– Muuttaminen on jo tämän sisällissotien aiheuttaman maahanmuutonkin kautta hyvin ajankohtainen aihe nykypäivänä. On kiinnostavaa miten ihminen luo tämän jatkuvan muutoksen keskellä kuulumisen tunteen, Borgström pohtii.

Kun uniikkeja, omia paikkoja ei ole, niiden merkitys häviää tai ainakin muuttuu.

– Ehkä identiteettiä alkaa tällöin määrittää pikemminkin kuulumattomuus, kuin kuuluminen. Ja ehkä koko kysymys kuulumisesta on pohjimmiltaan epärelevantti, hän sanoo.

Kun vastaava taiteen suurkatselmus järjestettiin taidemuseolla 2015, lähtökohtana oli, että taiteilijat ovat keskisuomalaisia, tai heillä on ainakin keskisuomalaiset juuret. Museon intendentti Leena Lokka sanoo tulevan näyttelynkin teeman olleen aluksi konkreettisemmin aluetta koskeva.

– Kun Rickard valittiin taiteilijaseuran puolesta kuraattoriksi, hän avasi teemaa laajemmalle. Tuntui oikeastaan helpottavalta, että teemaa ei sidottu enää maantieteellisiin rajoihin.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näyttelyyn hakevilla taiteilijoilla ei tarvitse välttämättä olla edes aiempia siteitä Keski-Suomeen.

– Ymmärrys johonkin paikkaan kuulumisesta supistuu jos sitä ajatellaan vain elinympäristön kautta. Kuuluminen voi syntyä sitäkin kautta, että taiteilija tulee tänne toteuttamaan teemaan liittyvää työtään. Paikka ja siihen kuuluminen avautuvat silloin työn kautta. On mielenkiintoista nähdä millaisia tulkintoja tämä synnyttää, Borgström sanoo.

Kuraattorille itselleen Jyväskylä on tuttu vuodesta 2006. Hän kuratoi silloin museolla pohjoismaista taideprojektia.

Matkalla maan keskipisteeseen 2020 -näyttely toteutetaan yhdessä taiteilijaseuran, Jyväskylän taidemuseon, Keuruun ja Saarijärven museoiden kanssa. Taiteilijahaku umpeutuu kuun lopussa. Borgström sanoo, että mukaan kaivataan niin ammattilaisia, harrastajia kuin itseoppineitakin taiteilijoita.

– Olemme hyvin avoimia. Toivon mukaan töitä sekä perinteisiltä taiteen aloilta että kokeellisempiakin töitä. Mukaan otetaan sekä vanhoja että uusia töitä.

Mukaan voi hakea pelkällä ideallakin. Näyttely rakentuu taiteilijoiden ja kuraattorin keskinäisen dialogin kautta.

– Tiesimme Borgströmin hyvin keskustelevaksi kuraattoriksi, joten hän sopi siksikin hyvin tehtävään, Lokka sanoo.

Intendentti Jukka Partanen pitää hyvänä, että kuraattori ei ole paikkakuntalainen.

– On kiinnostavaa nähdä miltä alue näyttäytyy kun sitä katsoo kokonaan ulkopuolinen kuraattori.

Suomenruotsalaisen Borgström kotikieli on ruotsi, vaikka hän jonkun verran suomea ymmärtääkin. Taiteilijoiden ja kuraattorin yhteistyö toteutetaan englanniksi ja taiteilijaseura on luvannut auttaa, jos kielimuureja syntyy.

– Ja lopulta se tärkein kielihän tässä on kuitenkin taiteen kieli. Se e ei tarvitse tulkkausta, Partanen sanoo.

kuvateksti: “Suomi on hyvin keskittynyt maa ja Helsinki-painottunut, mutta jos menet Ateneumiin näet tauluissa paljon keskisuomalaista maisemaa”. Rickard Borgström sanoo. Siihen hän ei osaa vielä vastata minkälaisena keskisuomalainen nykytaide ilmenee, mutta lupaa vastauksen vuonna 2020 näyttelyn avajaisissa.

Find the Article and Pics HERE
Written by Riikka MahlamäkiKaistinen

What kind of expectations do you have concerning the project?
I hope we will see an inter-generational exhibition, with strong new, as much as old, works and projects, reflecting on the place and the production of art, with local and international artists. I’m also very curious to take part of the artists’ proposals and develop the exhibition with them and introduce it to the public of the summer
of 2020.
What does the theme mean to you?
Well, we just started, and we are waiting for the artists’ interpretation and proposal around place, so it would be too early to state a specific definition of the theme. However, I find it interesting that artists and curators are asked to produce work for places, often so, without a clue of the context. It makes me wonder
how you as an artist or curator approach and produce work in relation to a place that you are displaced from? And what does it mean to produce work for the place you belong to? Is art something placeless, within us? Or is it precisely the place that shapes the production of art?
As we think of the artists and curators working in one places after the other, they become a symbolic figure of the hypermobility in our society today, where we by will or force are deemed to migrate, so I think we can discuss belonging and displacement in a broader cultural context today as well. Having that said, we are developing works and the framework of the exhibition for the coming months, thereafter the theme will be more precisely defined.
Why it is important to open the call for local artists and artists living in other regions in Finland and abroad?
Well, the notion of belonging was introduced to me from the organizers, and I thought it was a rather urgent topic to think about, as I feel we are less bound to places, and we are rather displaced, that being displaced is our modus operandi, in our soul, body and identity. So the question of belonging is contested in today’s world, that is in flux, therefore I find it hard to argue that exhibition should be closed to only artists in the region, it would reduce our understanding of place and belonging.
 
What kind of memories do you have from the year 2006 when you were curating the More Than This exhibition in Jyväskylä?
It was a rather overwhelming experience. It was one of my early exhibitions, and all the works were more or less commissioned, so we little did we know how it would turn out. That excitement, I will not forget. Besides that, I met such a professional team, with in-depth knowledge and the very supportive curator Leena Looka and the former director Paivimarjut Raippalinna.  I met an engaged artists community with artists like Anna Ruth and Jussive Heikkilä. Therefore I’m humbled and honored to been invited to return to work in Jyväskylä with the artistic community of the region.
%d bloggers like this: